Nopeutta voidaan tietenkin pitää olennaisena ja haluttavana ominaisuutena ajoasennon suhteen. Lähtökohta aerodynaamista ajoasentoa tarkasteltaessa on mahdollisimman pieni otsapinta-ala, eli käytännössä mitä matalammaksi ja pienemmäksi kuski itsensä pyörän päällä saa, sitä nopeampaa eteneminen on. Triathlon-asennon ollessa kyseessä tulee toki muistaa, että pyöräilyn jälkeen on vielä juostavakin, joten aivan vallattomaksi asennon mataluuden kanssa ei kannata yltyä. Lisäksi on vielä pidettävä mielessä se, että pyörä tulee myös hallita, eli liian etupainoinen asento vaikeuttaa pyörän hallintaa sekä tuo liikaa painetta käsille ja hartioille, eli vie rentoutta ajamisesta.
Minkälainen sitten on nopea asento triathlonissa? Vastaus tietenkin riippuu kysyjästä, eli vartalon mittasuhteista, venyvyydestä jne., mutta muutamaa pääkohtaa voimme kuitenkin tarkastella yleisellä tasolla. Aloittakaamme triathlonisteille historiallisesti tärkeästä satulaputken kulmasta (Nro.1 Kuvassa). Satulaputken kulma tarkoittaa siis sitä kulmaa, jossa pyörän satulaputki on suhteessa vaakatasoon. Mitä jyrkempi kulma, sitä edempänä satula lähtökohtaisesti on. Lisäksi puhutaan usein efektiivisestä istuinkulmasta, joka tarkoittaa siis sitä tosiasiallista kohtaa, jossa pyöräilijä istuu. Efektiivinen kulma mitataan vetämällä linja istuinluusta keskiöön, ja tämä kulma on usein jyrkempi kuin varsinainen satulaputken kulma.