”Viikon syyslomansa hän suunnittelee niin, että ehtii käydä ulkomaanmatkalla, latautua mökillä sekä järjestellä kaapit ja valokuvat kotona.”
”Aikaoptimisti arvioi käyttävänsä asioihin vähemmän aikaa kuin niihin todellisuudessa kuluu. Hän haalii tehtäviä ja menoja, stressaantuu ja lopulta uupuu”, työyhteisötaitojen valmentaja Minna Rasila sanoo.
Aikaoptimisti yliohjelmoi elämäänsä ja kasaa valtavasti tekemistä myös lomille.
”Viikon syyslomansa hän suunnittelee niin, että ehtii käydä ulkomaanmatkalla, latautua mökillä sekä järjestellä kaapit ja valokuvat kotona”, Rasila luettelee.
Rasilan mukaan tällaisia ihmisiä kannattaisi oikeastaan kutsua aikaepärealisteiksi. ”Optimismi” on liian myönteinen kuvaus ongelmasta, josta kärsivät yksilöiden lisäksi myös isommat joukot. Esimerkiksi pahasti myöhästyneessä Länsimetro-hankkeessa oltiin aikaoptimisteja.
2. Älä tartuta kiirettä
Työelämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka sanovat kaikkeen kyllä, mutta joiden lupaamat työt eivät valmistu sovittuun aikaan. He saattavat ajatella hoitavansa asian kahdessa tunnissa, mutta eivät ota huomioon, että lupauksen toteutuminen vaatii sekä vireyttä että keskeytymätöntä työaikaa. Samat ihmiset myöhästelevät paitsi deadlineista myös palavereista ja muista tapaamisista.
Koska aikaoptimistin aikataulut pettävät jatkuvasti, kollegat eivät voi luottaa häneen.
”Muut kärsivät, kun yksi on jatkuvasti myöhässä eikä tee sovittuja asioita aikataulussa. Ei ole reilua, jos muiden aikataulut menevät aina uusiksi”, Rasila sanoo.
Liikaa töitä haaliva voi odottaa myös muiden ottavan paljon tehtäviä hoitaakseen. Samalla hän voi uuvuttaa työyhteisön.
”Ei ole reilua, jos muiden aikataulut menevät aina uusiksi.”
Aikaoptimismi iskee helpoiten asiantuntijatyötä tekeviin ihmisiin, joilla työnteko ei katso kelloa, vaan töitä voi tehdä jatkuvasti. Tällaiset työntekijät ovat työnantajalle tuottavia lyhyellä aikavälillä, mutta lopulta ihmisen terveys ja perhe-elämä kärsivät.
”Työntekijä uupuu, kun hän ottaa kaiken omasta selkänahastaan ja vapaa-ajastaan.”
