”Ihmiset ajattelevat, että heidän pitäisi osata olla erityisellä tavalla apuna tai tukena kriisin kokeneelle, tehdä jotakin erityisiä asioita auttaakseen tai pelastaakseen toisen kriisistä. Jos asetamme sellaisia vaatimuksia itsellemme, emme uskalla olla yhteydessä toiseen”, Husso sanoo.
”Liian usein ajattelemme, että meidän pitää ratkaista toisen paha olo. Siihen ei kukaan toinen pysty. Emme me psykoterapeutitkaan ratko kenenkään kriisejä. Ihminen joutuu ratkaisemaan olonsa kuitenkin itse.”
Mitä läheinen voi tehdä?
Joskus ongelma on päinvastainen. Ihmiset eivät välttämättä puhu vaikeuksistaan läheisille, vaikka juttelu antaisi perspektiiviä ja selkeyttäisi ajatuksia.
”Ihmiset eivät välttämättä käytä sitä voimavaraa, mitä esimerkiksi perheessä tai kaveriporukassa voisi olla. He haluavat säästellä muita. Ettei toisille vain tule paha mieli”, Husso sanoo.
